Motskarilla pohjoiseen

 Selailin eräänä iltana vapaita ja kohtuullisen hintaisia majoitus vaihtoehtoja noin 200 kilometrin säteellä kotoa pohjoiseen. Muutaman viikon varoitusajalla löytyi kuin löytyikin vielä juuri se mitä olimme kaivanneetkin, vaikka suurin osa hotelleista olikin jo täyteen varattu. Tällä hetkellä on paras hetki bongailla valaita rannoilla, joten ymmärtääkseni tästä syystä lähes kaikki hotellit olivat buukattuja.
Talven sateiden loputtua oli suht varmaa että sää olisi yhden yön retkelle ainakin suht hyvä, mutta mikäpä sen mukavampaa kun säätiedotteet alkoivat näyttää merkkejä jopa helteestä!
Niinpä viime lauantai aamuna kömmimme sängystä ylös kukon laulun aikaan ja herätimme varmasti jokaisen naapurin päräyttäessä moottoripyörän käyntiin hiljaisella kotikadulla kello kahdeksan.

Varusteiden viimeinen tarkastus kotipihassa.

Tästä se taas lähtee!

Keskellä hiljaista Hwy1:stä

Aamupalalle pysähdyttiin jo ennestään tuttuun Point Reyes Stationissa sijaitsevaan Station House Cafe:een, monen motoristin pysähdyspaikkaan. Hetken jutustelun ja minun penkkiratkaisun ihmettelyn jälkeen meidät saateltiin uudestaan matkaan aplodien kera!

Koska olimme Valley Fordissa ensimmäisen kerran jo yhden aikaan, päätimme jatkaa ajelua vielä hieman pohjoisemmaksi ja päädyimme Bodega Bay Trailheadiin. 

Näiltä jyrkänteiltä näki pitkälle ja uloimmalla jyrkänteellä olikin liuta ihmisiä istuskelemassa ja tähystelemässä merelle. Juuri siellä kaksi valasta uiskentelikin, mutta meidän näköhavainto jäi vain vesitöräykseen jonka toinen havaituista vonkalaista päästi pinnalle.

Motskari parkissa.

Päivän kääntyessä illemmaksi palasimme pienen lenkin kautta Valley Fordiin ihastelemaan laskevaa aurinkoa.

Hotellin verannalla oli hyvät puitteet maiseman ihailuun.

Itse Valley Ford ei tosiaan tämän isompi ole. Kylästä löytyy kauppa, kahvila, autokorjaamo, baari ja jopa huimat kaksi ravintolaa. Mutta mitäpä muuta sitä tarvitsisikaan.

Huisien maisemien ja kilometri tolkulla jatkuvien kiemuraisten teiden jälkeen oli mukava rauhoittua ja käydä läpi päivän aikana nähtyjä ihmeellisyyksiä hiljaisessa Valley Fordissa. Eikä toki voi kieltää etteikö takamus olisi myös tarvinnut jo huilia pitkän päivän jäljiltä. Vaikka kylän hotelli olikin täynnä yöpyjiä oli yö hiiren hiljainen. Yksi parhaiten nukutuista öistä hetkeen!

Aamulla taas herättiin hyvissä ajoin ja nautiskeltiin kahvikupposet ihmetellen hävinneitä maisemia.

Kylä oli yön aikana peittynyt sankkaan sumuun.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen päätimme lähteä matkaan vaikka sumu vielä leijailikin matkakumppanina. Eikä ollut enää tietoakaan edellis päivän lämpimästä kelistä!

Nopeasti sumu kuitenkin kaikeksi hämmästykseksi hälveni ja lämpötila alkoi nousemaan.

Ocean Roar -niminen paikka.

Aamupalaa huutava masu pysäytti meidät taas Point Reyes Stationiin, kohta on maisteltu koko lista läpi!

Kotimatkalla kurvasimme vielä Point Reyes National Seashoren pikkuteille.
Ei näitä maisemia kyllästynyt tuijottelemaan sitten ollenkaan.

Lähempänä kotia. Mt Tamalpaisin yhdellä näköalapaikalla. Taustalla näkyy Stinson Beach ja Bolinas. Suurimman osan matkasta saimme ajella yksikseen, mutta kotinurkilla riitti autoilijoita taas ihan ruuhkaksi asti.

Viimeisiä pysähdyksiä ennen kaupungin liikenteeseen sukeltamista.