Vihdoin ja viimein saatiin San Franciscoon ja sen lähialueille vettä taivaalta!
Nelisen kuukautta meni ilman tipan tippaa täällä Noe Valleyn ja Missionin rajalla. Vaikka auringonpaiste ja lämmin ilma (ainakin useampina päivinä) on ollu vain pelkkää plussaa tänne muuttamisessa, on sillä myös kääntöpuolensa. Kuivuus on iso ongelma Kaliforniassa. Tuntuu ettei siitä tänä vuonna enää ole jaksettu uutisoida niin paljon kuin edellisinä vuosina, mutta kuivuus on vuosi vuodelta vain pahempi ja vettä yritetään säästää kaikin keinoin.
Yhä useammalla pihalla kasvaa kukkien ja pensaiden sijaan kaktukset ja muut vähemmän vettä kaipaavat kasvit. Nurmikot on korvattu puuhakkeella ja soralla. Yhdessä kahvilassa tuli vastaan hellepäivänä vesiautomaatti jonka kyljessä muistutettiin, että jos ei varmasti ole kova jano niin vettä ei kannata tuhlata..
Veden turhaa kulutusta yrittää myös välttää kotona. Ensimmäisessä asunnossa tästä olikin oikein kirjalliset ohjeet. Ehkäpä oleellisin on ettei suihkussa valuttele vettä tunti tolkulla, vaan max. 10 minuuttia pitäisi riittää. Astiat ja vaatteet pestään myös vettä säästämällä. Ja ohjeessa jopa kehoitettiin vetämään vessa mahdollisimman harvoin.
Kaikki toimii parhaalla näkemällään tavalla.
Mutta varmasti sanomattakin selvää, että sitten kun vesisade on vihdoin tuloillaan, siitä uutisoidaan. Ja paljon. Jo viikkoa ennen alkoi uutisissa näkymään varoituksia tulevasta myrskystä ja ohjeistusta siitä miten siihen pitäisi varautua. Koska toki tässä kaupungissa kaikki menee aivan sekaisin kun pienikin määrä vettä tipahtaa taivaalta. Ihan kuin kaikki oltaisiin VR:n junassa ensilumen aikaan.
Varoiteltiin tulvista, liukkaista teistä, sähkökatkoksista, putoavista sähköjohdoista, kaatuvista puista jne. Ja tähän varauduttiin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Hätävaraksi tarkoitetut vesikanisterit käytiin läpi, taskulamppujen patterit testattiin, kaappiin ostettiin muutama ylimääräinen tölkkiruoka niin ihmisille kuin kissoillekin ja vara-akut ladattiin täyteen puhelimia varten.
No mitään myrskyähän ei sitten tullut. Ainakaan Suomalaisella mittapuulla. Satoi ihan normaalisti kolme päivää. Välillä jopa vähän aurinko pilkisti pilvien lomasta, ennen kuin taas alkoi uusi sade. Lähistöllä meni sähköjä poikki ja oli kyllä kaatunut puitakin, mutta ei meillä. Myös pelti oli ruttaantunut tavallista enemmän teiden päällä, sitä en kyllä ihmettele.
Mekin pysyteltiin lauantai kiltisti sisällä koko päivä, mutta sunnuntaina oli jo pakko lähteä ihmettelemään että miltä se sade nyt oikein tuntuikaan. Ihan kuin sen olisi näin lyhyessä ajassa mukamas jo unohtanut. Kierreltiin muutama kilometri lähikatuja ja sentään yhteen pudonneeseen sähköjohtoonkin törmättiin, mutta siinä oli myrskytuhot mitä me kohdattiin.
 |
| Kotikatu perjantaina kun sade alkoi. |
 |
| Ei näkynyt tulvaa meidän kadulla. |
 |
| Pimeää oli. |
 |
| Ja jokaisessa ikkunassa oli vesipisaroita. |
 |
| Sunnuntain sademaisemat Castro-Duncan Open Spacen huipulta. |
 |
| Ei ollut muita ulkoilijoita liikenteessä. |
 |
| Hauskaa oli sateessa. |
 |
Twin Peaksit häämöttää taka-alalla sadepilvien lomassa.
Sutro Tower sen sijaan katoaa täysin pilvien sekaan. |
Mutta niin se taas sadepäivien jälkeen näyttää tulevan poutasää.
 |
| Viikko alkaa pilvettömällä taivaalla ja mittari näyttää aamulla +16C |
