Päivä Sausalitossa

Lauantai aamu valkeni lämpimän aurinkoisena.

Rannassa sen sijaan näytti olevan hyvinkin sumuista.

Presidion metsissä matkalla kohti Golden Gatea.

Mikä lie taideteos keskellä metsää.

Laivojen sumutorvet kuului hyvin muutoin rauhalliselle hautausmaalle.

Presidio ja sumu.

Fallout shelter -kyltistä piti saada kuva.

Ei paista enää aurinko.

Kuvan oikeassa laidassa on Golden Gate Bridge.

Kyllä se sieltä aina välillä pilkisti.

Itse sillalla näkyvyys oli vähän parempi ja nähtiin muutama valaskin matkalla toiselle puolelle.

15km kävelyä takana palkittiin viinilasillisilla.

Sausalitossa ei ollut tietoakaan sumusta.

Sitäkin kuumempi oli kyllä.

Katunäkymä.

Jostain hyökkäsi rapsutuksen kipeä kissa.

Vahingossa käppäiltiin Taj Mahalille.
Tämä on siis jonkun yksityishenkilön asuntolaiva.

Pitäisköhän vaihtaa motskarit botskiin? Ei ehkä kuitenkaan.

Illallispöydästä oli ihan kivat näkymät San Franciscoon. 

Ilta-auringossa taustalla näkyvät väriään vaihtavat kukkulat veti sanattomaksi.

Mahtavan lämmin ilta-aurinko.

Mykistävän kaunista.

Päivän viimeinen paatti San franciscoon ehti lähtemään illallisen aikana, mutta onneksi
Sausalito ei ole kovin kaukana. Päivän kävelysaldoksi tuli 23km, joten kotimatka taitettiin lopulta Uberillä.

Hellettä ja maastopaloja

Käytiin toissa viikonloppuna East Bayn puolella ihmettelemässä hullua hellettä. Maastopaloja on taas ilmestynyt vähän joka puolelle ja niiden mukaan valikoitui ulkoilumaastot.

Kotoa lähtiessä mittari näytti +26C. Eli ihan lämmin oli kaupungissakin.
Kuva Bay Bridgeltä.

Koukattiin alkumatkasta Livermoren kautta Oakleyn jokirantaan.

Ajateltiin että rannassa olisi jotenkin viileämpi kävellä, mutta toisin kävi.
Mittari huiteli jo +30 tienoilla puolilta päivin.

Mutta muutoin ihan kiva paikka.

Ensin oli suunniteltu että ei mennä Mount Diablolle koska on niin kuuma, mutta sitten kun kerta joka paikassa oli liian kuuma kävellä ja oltiin ihan vieressä niin mentiin kuitenkin...

Ihan huipulle ei ajettu, mutta pysähdyttiin jossain kohtaa vuorenrinnettä
vähän jaloittelemaan.

Hienot oli maisemat.
Eikä ihme että näin kuivat kukkulat syttyy helpolla palamaan.

Käppäiltiin kukkuloilla muutama kilometri ja todettiin kahden juomapullon
tyhjennyttyä, että +40C on liian kuuma keli Mount Diablolle.

Joskus viileämmällä kelillä sitten valloitetaan koko vuori kävellen.

Ei kun takaisin kotiin nauttimaan auringosta.
Bay Bridgellä kotiinpäin mennessä.

On the road again

4th of July viikonloppuna lähdettiin pitkään reissuun motskarilla ekan kerran sitten rysäyksen. Vähän jänskätti alkuunsa, mutta kyllä se hymy sieltä jossain vaiheessa väkisin tuli kun tiet kävi pienemmiksi ja ilma muuttui lämpimämmäksi.
Koko reissu suunniteltiin Hollisterissa pidettävän moottoripyörätapahtuman ympärille ja siitä sitten seikkailtiin vielä vähän etelämmäksi Cambriaan ja kotimatkalla pysähdyttiin vielä yöksi Montereyhin.

Ekan 10 km jälkeen vaihdetanko hajosi.
Onneksi Sampsa oli ottanut matkaan nippareita ja rautalankaan, joista tehdyllä
pikakorjauksella päästiin korjaamolle asti. Onneksi heiltä löytyi tarvittava osa
hyllystä ja päästiin jatkamaan taas matkaa.

Menopeli viikonloppuun kuuluvine lippuineen!

Matka jatkui hyvissä merkeissä!

Harhauduttiin reitiltä, mutta maisemat oli silti hyvät.

Perjantaina ajettiin noin 140km Gilroyhin,
jossa yövyttiin motskaritapahtuman ajan.

Lauantaina heti aamusta suunnattiin itse tapahtumapaikalle Hollisteriin.
Isoin motskaritapahtuma missä itse olen koskaan käynyt.

Myös moottoripyörät oli isompia!

Hikinen päivä Hollisterissa takana ja vietettiin loppupäivä auringolta
suojassa hotellin altaalla.

Gilroy ilta-auringossa.

Sunnuntai aamuna oltiin suuntaamassa etelään, kun moottoripyörä ei lähtenytkään
käyntiin. Onneksi oli naapurista lähdössä muitakin motoristeja jotka ystävällisesti antoivat
akulle tekohengitystä ja työnsivät pyörää niin pitkään
kunnes se iloisesti hörähti käyntiin.

Jossain keskellä maaseutua.
Hienosti ratkaistu ongelma kun tieluiska on sortunut tielle.

Tankkaustauko.

Mahtavat maisemat.

Cambriassa motellin pihassa.
250 kilometriä tietä takana päin. Tällä etapilla opittiin myös, että takana ajavaan autoon saa etäisyyttä hyvin kun toinen takalaukku roikkuu puoliksi irti pyörästä! 

Cambrian keskustaa.

Cambriassakin tarkeni.
Tähän pikkuruiseen kylään ihastutiin jo vuonna 2013 kun siellä ensimmäisen kerran vierailtiin.

Maanantaina jatkettiin matkaa jo kotiin päin edelleen pieniä teitä pitkin.
Teillä ei näkynyt juuri muita kuin maaoravia.

Carmel Valleyn tie oli ehkä huonoin ikinä.
Tuntui kuin oltaisiin ajettu perunapellossa.

Päivän saldona oli jälleen noin 250km ja oltiin perillä Montereyssä. 

Montereyn rannalla.

Rannikolla oli huomattavasti viileämpää ja sumuista.

Iltakävely Pacific Groveen.

Meidän hotelli itsenäisyyspäivä -koristeissa.

Tiistai aamu valkeni suimuisen kosteana.

200 kilometrin kotimatka taittui hitaasti, kun jokaisessa kylässä
oli itsenäisyyspäivän paraati. Tässä kyseiset kemut Aptoksessa.

Myöhemmin iltapäivällä Boulder Creekissä oli jo paraatit ohi.
Ja sisämaassa ei ollut tietoakaan enää sumusta.

Itsenäisyyspäivä potut.

Viimeisiä pysähdyksiä ja näköalapaikkoja ennen kotia.