Viikonlopun seikkailut

Täällä jokaisella asuinalueella on se yksi katu, josta löytyy suurin osa alueen kaupoista, baareista ja ravintoloista. Perjantaina käytiin tutustumassa Bernal Heightsin kauppakatuun vähän lähemmin. Meiltä sinne on noin kahden kilometrin kävelymatka, riippuu vähän minkälaisen maisemareitin valitsee.

Bernal Heightsissakin on jyrkkiä mäkiä.

Harvoissa kuppiloissa on terassi, mutta muutamista löytyy viihtyisä takapiha. 

Illallisen herkkuja.

Ja eihän viikonloppu ole mitään ilman yhtä pidempää kävelylenkkiä. Tällä kertaa päädyttiin kipuamaan monien mäkien kautta Corona Heights puistoon ja koska senkin jälkeen vielä riitti energiaa, niin noustiin vielä vieressä olevan Buena Vista puiston huipulle. Ilma oli mitä parhain ja maisemat sen mukaiset.

Corona Heightsin huipulta.

Hyvin näkyy lahden toisellekin puolelle.

Viimeinen nousu Buena Vistalle.

Huipulta ei nähnyt juuri mihinkään.

Corona Heightsin huippu häämöttää tien päässä.

Kotimatkan varrelta näkyi hyvin Twin Peak kukkulat. Kerrankin ilman sumua.

Tomaattinen palautusjuoma maistui yhdeksän kilometrin lenkin jälkeen.

Pikapyrähdys Suomeen

Kaikessa muuton alku kaaoksessa tavallaan pääsi unohtumaan oliko reissulla Suomeen joku perusteellisempikin syy. Lennot tuli kuitenkin hommattua, Sampsalla oli hyvä sauma lähteä työreissulle ja itsellä työt antaa periksi niin hyvin, että iloisin mielin pystyi olemaan reilun viikon lomalla. (autocorrect halusi korjata lomalla sanan koomassa...saattaisi kuvata hyvin viikon fiiliksiä) 

Matkaaminen välillä Helsinki-San Francisco kestää yleensä keskimäärin 15 tuntia. Tällä kertaa kuitenkin teknisten ongelmien takia matka tyssäsi jo heti kotikentälle ja tästä syystä jatkolennolta myöhästyminenkin pitkitti matkan tekemistä entisestään lähes 24:een tuntiin. 

Saattoi olla osa sitä että olin itse ollut hereillä jo 29 tuntia, kun lentokone vihdoin kaarteli Helsingin yllä ilta-auringon laskiessa, että liikutuksen kyynel vierähti poskelle. 
Suomeen itsessään ei ollut mikään hirveä hinku näin nopeasti takaisin, mutta ajatus siitä että siellä ne kaikki kovasti ikävöimät ihmiset nyt oli lähes jo kosketus etäisyydellä, skype-puheluiden, viestien ja Huhtikuisten heippojen jälkeen, sai tunteet ryöpsähtämään pintaan. 

Kun sattuu istumaan siiven kohdalla, on näköalat vähän yksitoikkoisia.

Suomen rannikko häämöttää vihdoin edessä.

Hello Helsinki!

Kavereita nähdessä oli pakahtua ilosta ja samalla tuntui kun ei oltaisikaan oltu missään kovin kaukana, eikä kovinkaan pitkään. Todellisuudessahan joitain kavereita on kuitenkin tullut nähtyä aiemminkin vain joidenkin kuukausien välein, eikä joka viikko. 

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin aivan huikeaa viettää aikaa ystävien parissa. Ja vaikka kaikilla ei olisikaan aikataulut kohdanneet omien kanssa, niin silti jostain rutistettiin se muutama tunti yhteistä aikaa. Ne oli tärkeitä minuutteja ne! 
Ja vielä kerran iso kiitos kaikille kallisarvoisen ajan käyttämisestä meihin!
Kaikkia ei tietenkään kahdeksassa kokonaisessa päivässä kerkeä näkemään, mutta toivotaan että ensi kerralla otetaan vahinko takaisin. Tai viimeistään vastavierailulla!

Ehdittiin myös piipahtaa mökillä vuorokauden verran. Ja vaihtaa siinä samalla kuulumiset parhaiden mökkitalkkareiden kanssa. Vaikka saunaa ei ole tullut suuremmin kaivattua, niin kummasti ne löylyt oman saunan lauteilla tuntui aika mukavilta. Ja se hiljaisuus kaiken sen vihreyden keskellä!

Oma mökki on aina oma mökki

Vanhempienkin kanssa tuli vietettyä aikaa. Oli eksoottista matkustella bussilla maisemareittiä ja kävellä loppumatka hiekkatietä pitkin tutuissa maisemissa. Haistella juuri leikatun nurmikon tuoksua ja ihmetellä miten Suomessa onkin niin paljon ötököitä. Metsikön poikki peltoaukiolle rämpiessä tuli huomattua että hirvikärpäsetkin olivat jo heränneet henkiin...

Tuttuja hiekkateitä.

Aukeita maisemia.

Näitä veijareita on aina ilo nähdä.

Mukavaa oli myös saada sadetta niskaan, kun sellaista ihmettä ei ole nähnyt viimeiseen kolmeen kuukauteen, mutta oli myös mukavaa loikoilla ulkona kaikessa rauhassa auringon paahtaessa siniseltä taivaalta. Näiden muutaman kuukauden aikana oli jo tosin iloisesti unohtanut, että pitää varautua yllättävään sadekuuroon, eikä luottaa auringon paistavan koko päivää.

Vanhoilla kotikulmilla Kalliossa.

Lopulta kuitenkin on aina palattava lomalta kotiin. Oli sitten vaikka kuinka mukavaa, mutta mukavaa se on kuitenkin myös tuntea koti-ikävää San Franciscoa kohtaan. Sinne kun nyt kuitenkin on palattava. Siellä odottaa oma koti, rakkaat katit ja uudet kaveritkin.

Mutta toisin kuin oli alunperin ajateltu, voi olla ettei tämä ollut edes vuoden viimeinen Suomen reissu!

♪ LL COOL J - Going back to cali

Moottoripyörä

Yksi ongelma moottoripyörän ostamisessa oli se, että kun ei ole autoa, tai sitä pyörää, milläs ajelet katsomaan kauppatavaraa. No julkisilla, ei siinä muutakaan voi. Ajelimme siis ratikalla metrolle, metrolla San Ramoniin jonne on meiltä noin 60 kilmoteriä matkaa. Tai siis metrolla ensin yhteen paikkaan ja siitä sitten taksilla vielä perille. 

Ajeltiin aika hyvän matkan taakse metrolla. Mutta kuten kuvista näkyy niin siellä oli hienompi keli kuin mitä San Franciscossa - kuten aina.

Mukaan tuli alkuperäisiä osia, eli lokarit ja ohjaustanko. Ei niillä varmaan mitään tee, mutta ainahan se on mukava kerätä motskarin osia autotalliin. Koska pyörään ei ollut vielä vakuutuksia, piti tilata sille kyyti. Kyyti onnistui yllättävän mukavasti samalle päivälle mutta sai sitä tovin odotella.

Big Mannien hinauksella oli ihan motskarin kuljetukseen tarkoitettu peräkärry.  Eikä Big Mannie muuta tainnut töikseen tehdäkkään kuin kuljettaa nimenomaan moottoripyöriä.

Siinä se nyt on koko komeudessaan. Vekotin on siis vuosimallia -96. Tästä sitten seuraavat askelet olivat vakuutuksen ottaminen ajoneuvolle ja visiitti DMV:lle (paikallinen ajoneuvorekisterikeskus) jossa piti käydä oikein paikan päällä jotta sai nimet ja leimat oikeisiin papereihin.

Kuvia kävelyltä

Jos nyt ei joka päivä, niin joka toinen päivä tulee käytyä kävellen jossain. Jos ei kaupassa, niin sitten ihan vaan huvikseen kiertämässä muutama kortteli.

Ihan joka kerta ei enää tule otettua joka kadun kulmasta kuvia, niin kuin ensimmäisten viikkojen aikana, mutta toisinaan on hauska ikuistaa näköalat muuallekin kuin verkkokalvolle.

21st street

Castro street

Castro-Duncan Open Space

21st street

23rd street

Dolores street

Castro-Duncan Open Space

Sunnuntai Zoo

Näköjään sunnuntaista on kehkeytynyt meille seikkailupäivä. Nimittäin jälleen kerran Sunnuntai- aamuna kiskoimme lenkkarit jalkaan ja monta kerrosta vaatteita päälle, että varmasti ollaan varauduttu koko päivän ulkoiluun.
Tosin ensimmäiseksi hyppäsimme Uberin kyytiin ja huristelimme mutkaisia teitä kukkuloiden yli länsipuolelle San Franciscoa. Tähän lisättäköön että kiemuraiset tiet, ylä- ja alamäet sekä jatkuvat pysähdykset ja kiihdytyksen liikennevaloissa ja stop-merkkien kohdalla ei välttämättä ole parasta auton takapenkillä.
Onneksi matka meiltä ei kestä 20 minuuttia kauempaa ja pian olimme Ocean Beachin kupeessa sijaitsevan San Franciscon eläintarhan parkkipaikalla. Pian sisään päästyä saikin kaivautua ulos kaikkista ylimääräisistä vaatekerroksista, sillä merenrannalla ei tuullutkaan kylmästi niin kuin monina muina kertoina ja vaikka aurinkoa ei juuri näkynytkään sumuverhon takaa, oli ilma kuitenkin hyvin lämmin.

Vaikka parkkipaikka eläintarhan ulkopuolella oli täpötäynnä, ihmismäärä ei kuitenkaan näkynyt aitojen sisäpuolella. Sai käyskennellä kaikessa rauhassa aitaukselta toiselle.
Sivuhuomautuksena sanottakoon, että ilmeisesti eläintarhaan ei yleensä tulla ilman lapsia. Pitänee seuraavalla kerralla napata joku naapurin ipana mukaan, jos haluaa sulautua joukkoon paremmin.

Kirahveja ja yksi ei niin nätti lintu.

Pingviinejä maalla ja veden alla.

Hyvin kivien sekaan maastoutuvat sarvikuonot. Kuvassa niitä on kaksi.

Karhuja.

Pikkusia villisikoja.

Mangusti

Flamingoja.
Vasemmalla oleva kaveri näytti siltä että syö joko minut tai kameran, taisin ylittää hänen mukavuusalueen rajan.

Jonkin sortin papukaijoja.

Lisää papukaijoja.

Koska muutaman tunnin haahuilu eläimiä ihmetellessä ei vielä ollut väsyttänyt jalkoja tarpeeksi, päätimme kävellä reilun kahdeksan kilometrin matkan kotiin.

Pine Lake Parkin alussa.

Pine Lake Park

Puiston pohjalla oli yllättävästi vettä.
Tähän aikaan vuodesta lähes kaikkialla muualla purot ja lammikot ovat kuivuneet.

Portola Drive, taustalla häämöttää keskustan pilvenpiirtäjät.

24 Street
Ja kuten yleensä, niin tänäkin päivänä itäpuolella San Franciscoa oli lähes pilvetön taivas, kun länsipuolella oli sumuista koko päivän.