Kanjoni keskellä kaupunkia

"Jaa mihinköhän sitä voisi tänään lähteä kävelemään."
"Katsotaanpa kartasta."
"Tässä suht lähellä on joku Glen Canyon Park, mennään kattomaan sitä."

Ja näin päästiin taas seikkailun äärelle.
Glen Canyon Parkiin on meiltä kolmisen kilometriä, ylämäkeen. Käy ihan urheilusta. Muutaman kerran piti jäädä puuskuttamaan kävelytien reunaan, mutta mikäs siinä kun voi samalla ihastella maisemia sykettä tasaillessa.

28th Street

Duncan Street

Hyvä päivä tuli valittua tälle kävelyretkelle, koska sumua ei juurikaan tuolla kukkuloiden huipulla ollut, niin kuin yleensä on. Täällä mäenrinteen alaosassa asustellessa myös tulee unohtaneeksi välillä sen, miten paljon tuolla korkeammilla paikoilla tuulee ja miten pirun kylmä siellä on. Ylämäkeen tarpoessa ilmestyneet hikikarpalot häipyivät otsalta alta aika yksikön ja hupparia yritti kääriä lämpimämmin ympärilleen. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut palella. Kun pääsi kanjonin pohjalle, aurinko porotti siniseltä taivaalta ilman pienintäkään tuulenvirettä.

Kävelyreitit kiertelivät pitkin kanjonin rinteitä ja pohjaa, eikä muita ihmisiä juurikaan ollut paikalla. Mukavan rauhallista ja hiljaista. Glen Canyon Park, me tullaan vielä toistekin!

Mykistävät maisemat

Näiden kolmen kuukauden aikana on jo oppinut mistä pääsee mihinkin ilman että joutuu kipuamaan 45 asteen mäkiä ylös ja alas. Ne on aikamoista jumppaa jos selässä on vielä repullinen ruokaostoksia. Toisinaan taas tulee valittua reitti juurikin niin, että varmasti osuu kaikille niille korkeimmille kukkuloille.

Tällä viikolla löytyi Hill Streetiltä kohta josta näkee lähes joka puolelle kaupunkia. Ei ihme että risteyksessä oli muitakin istuskelemassa ja katselemassa maisemia.

Koti alkaa tuntua kodilta

Voi sitä onnen päivää kun muuttoauto ilmestyi talon eteen pari viikkoa sitten. Tavaroiden matka Helsingin kodista San Franciscon asunnolle kesti lopulta päivää vaille kymmenen viikkoa. Kaksi näistä viikoista tavarat olivat erityistarkastuksessa San Franciscon sataman tullissa ja viikon pääsivät lojumaan myös muuttofirman varastolla.

Kummasti sitä tottui siihen, ettei tavaraa juuri asunnossa ollut ja vaikka laatikkoja availlessa tuntui aivan joululta ja ilahtui joitain asioita nähdessään, toivoi myös välillä että puolet laatikoista olisivat jääneet pakkaamatta. Hyllytilaa jäi kyllä vielä tyhjäksi, mutta esimerkiksi maapallon toiselle puolelle matkannut ruokapöytä viettää nyt ainakin toistaiseksi elämäänsä meidän sängyn alla. 

Jossain vaiheessa, tai aika monessakin kohtaa, tuli epäiltyä että onko huonekalujen muuttaminen tänne edes ollenkaan järkevää touhua. Mutta oli se vaan mukavaa ilmapatjalla nukuttujen öiden jälkeen rojahtaa omalle sängylle ja katsella telkkaria omalta sohvalta. Ja paperilautasten ja muovisten aterimien jälkeen syödä oikeilta astioilta. 

Jotkut asiat vaan tekee asunnosta kodin.

Muuttoauto asunnon edessä

Muuttomiehet ystävällisesti purkivat ja kokosivat kaikki huonekalut paikoilleen

Pienemmän tavaran purkaminen jäi asukkaille

Monta viikkoa tyhjillään ollut asunto alkoi tuntua täydeltä

Kuvia sieltä täältä

Mitä tänään syötäisiin?

Lähiravintolan terassi

Lähibaari

Naapurustoa

Iltakävelyllä

Dolores Street ja 25th Street risteys

Oman kodin edestä

Kotikatua

Pride -viikonlopun juhlapaikan näköalat Potrero Hilliltä

Potrero Hill

Oma takakuja

Työhuoneen näkymiä takapihalle

Oma työpiste

Eteläisen Noe Valleyn mahtavia näköaloja

Oman keittiön uudet baarituolit!

Pastapaikka lähistöllä

Tällästä saa mukaansa Whole Foods -kaupasta

Kokki kokkaa saksilla

Castro

Castro Street 

Jyrkkiä mäkiä Castron ja Noe Valleyn rajalla

Oikeasti jyrkän mäen tunnistaa rappusista

Aina vaan näitä maisemia jaksaa kuvata!

Kaukana näkyy San Franciscon lahti ja oikealla kullan keltaiseksi muuttunut Bernal Heights

Twin Peaks kukkulat ja Sutro masto

22nd Street

Yleensä tälläisessä talossa on keskimäärin 4 asuntoa, nämä ovat omakotitaloja.

Noe Valleyn 24th Street kauppoineen ja seinämaalauksineen.